niskoittelua

monessakin mielessä, tämä päivä.

Alotetaan tuosta kuvasta. Niska vhs:n kuvaamana. Harvoin muuten näkee itseään tuosta kulmasta :) Korvat näyttää ihan lituskoilta.

Duunikiukuttelu valtaa alaa. Mua pompotetaan enkä just nyt kouppaa tilannetta kauheen vahvasti. VKL jäi unet vähän heikoille ja tuntuu, että tarvitsen vielä ainakin toisen viikonlopun ennen kuin olen nollilla. Toisaalta oli tosi hauskaa, toisaalta taas tuntui että on ihan liian vanha riekkumaan. Pitäisikö vetäytyä sohvalle villasukat jaloissa ja kissa sylissä kaikki viikonloput että jaksaisi? Ei ole sohvaa eikä kissaa. Villasukista ei onneksi ole pulaa.

Mun jalkoja paleltaa, ja kuten tiettyä, kun mun jalkoja paleltaa, tulen kaihomielelle. Johtuukohan se siitä, että tuntuu syksyltä? Alkaa olla sellainen olo, että kohta on ihan pimeää ja yksinäistä ja märkää ja loskaista. Miltähän tämä syksy tuntuu? Syksy on aina vähän hasardi kausi. Tänään satoi kylmää tihkua kun poljin duuniin, samaistuin kumman voimakkaasti henskaan.

Onneksi teevarasto ei heti ehdy. Tänään alkoi haastattelut tohon duunikaverin paikkaankin, joten asiat rullaavat eteenpäin ja arki ottaa paikkansa. Hieno tunne.

Nyt ajattelin alkaa pakata kamoja. Testaus on tältä päivältä pois laskuista, minen hermoromahdusta hommaa. Huomenna on vielä raportointipäiväkin :P mutta uusin voimin... luottavaisin mielin... Plääh.

Mutta oikeesti jos puhutaan, elämä on mukavaa vaikka bookworm ei oikein luonnistukaan tänään.