maanantaina, elokuuta 22, 2005

Miellyttävä maanantai

Jaarittelu alkakoon.

Ensinnäkin siitä viimeviikkoisesta lamasta. Tilanne alkaa tasaantua. Kuten oli odotettavissa, lääkekatkon aiheuttama pitoisuusheittely jää historiaan ja olo helpottuu samaa tahtia. Ensiarvoiseen tärkeä oli myös Jasu-miehen perjantainen pep talk, jossa kannustettiin, komennettiin ja ennen kaikkea annettiin mun itse muotoilla ratkaisumalli tilanteeseen. Niillä eväillä kun lähti viikonloppuun lähtökohdat oli vallan mainiot.

Folke tuli perjantaina kotiin. Hyvä kun jaksoin lähteä hakemaan, olin superuupunut. Ehdin nukkua puoli tuntia ja sitten pitikin jo mennä. Folke on erinomaisen rohkea pikku riiviö. Tulomatkalla junassakin hän istui sylissä eikä olisi mennyt boxiin niin sitten millään. Kotona hän olikin sitten yön aikana jo tutkinut asunnon, valloittanut kirjahyllyn ja tutustunut muihin hännäkkäisiin.
On tosi hassun näköistä kun sillä on ihan tummat korvat ja häntä. Voi sydän.

On with the show. Lauantaina oli suran serkun häät. Käänsin otsatukan söpösti mutkalle ja vedin häpeällisen hankalat korot jalkaan. Kukkamekko ja twin set -henkinen neuletakki, very 60s.
Oli hyvin outoa olla kirkossa. Jotenkin en vaan sopeudu siihen ympäristöön, tuntuu friikisti haudanryöstäjältä. Siis sillai että on luvatta jossain paikassa, joka on toisille pyhä. Saarnastuolin päällä oli lammas ja saarnastuolin korkokuva näytti ihan intiaanipäälliköltä. En osannut edes hyvän käytöksen vuoksi painaa katsettani rukousten ajaksi. Penkki oli epämukava ja sura uhkasi hiota hengiltä.

Naispastori oli kuitenkin miellyttävä. Lämpimän oloinen jotenkin, vitsaili mutta puhui samalla kauhean lempeästi. Katsoi niin kovin hellästi morsiusparia ja puhui oikeasti painavia asioita rakkaudesta ja avioliitosta suoraan niille. Vihkimisen lopuksi onnitellessaan se näytti siltä että ihan oikeasti toivoi juuri niille kaikkea mahdollista hyvää. Mua alko itkettää se pastori, ei niinkään muu tilanne. En sit kuitenkaan vollottanut, olin cool.

Ai niin, ehdoton mind over matter: Kävelin kahdeksan sentin koroilla jäykkäpohjaisilla kengillä vanhalta kirkolta skattalle! Enkä edes kompuroinut juurikaan! Vapiskaa, mukulakivet!

Hääpaikalla alkoi jo mennä autuaasti tädit, serkut ja pikkuserkut sekaisin. Olisiko pitänyt halata hääparia kättelyn sijaan? Olin parinkymmenen lähikättelijän joukossa ainoa, joka ei halannut. Oli niin kuuma, että mekko liimautui pyltsiin kiinni. Päähän sattui. Onneksi en sentään ole jännittäjä, ois muuten voinut kuumottaa tuollainen sukukekkeröinti.

Noh, buranaa ja paria vesilasia myöhemmin keskityin tuijottamaan tuokalistaa vesi kielellä. Olin ollut vähän heikolla aterioinnilla muutaman päivän, joten tattariohukaiset ja herkkutatteja julienne sai yllättäen kuolan erittymään. Alkuruokia olikin niin, että napa ruskasi. Erityiseen suosiooni pääsivät mustikkagraavattu siika, purjo-kantarellipiiras, jo mainitut herkkutatit sekä marinoidut kauden kasvikset. Sura kehui saaristolaissillileipää ja punasipulihilloketta. Nauskis mauskis.

Kuinka yllättävää että paasaan taas ruoasta. Pääruoaksi oli loimulohta, jokirapukastiketta, perunoita ja mustajuuri-yrttimuhennosta. Jaksoin pikkuisen. Kahvi ja kakku tuli skipattua, mutta lakkalikööri maistui Henskaa lämmöllä ajatellessa.

Meneepä hölinäksi. Noh, Jasun varoittelusta huolimatta join ihan pikkuisen liikaa, siis sen verran, että varmasti näytin humalaiselta, mutta pysyin vielä koroillani. Enkä läikyttänyt koko iltana juuri mitään. Jee!
Kaiken kaikkiaan oli tosi hauskaa. Ymmärsin pysyä pois tanssilattialta ja aidosti pidin suran perheestä.

Sunnuntaina vuokraemäntä piipahti (raivokasta siivoamista...) ja ilmoitti, että lokakuun alusta vuokra nousee. Korotus vaatimattomat 550 euroa. JEAH! Uutta asuntoa etsiskellessä... naapurirapussa ois samanlainen kämppä (+parveke) vapaana, 670 €/kk, mutta takuuvuokrarahat aiheuttaa "pikkuisen" ongelmia... Ja luottotietomerkintä... Hmmm. Mutta ah, jos siihen pääsis jollain ihmeen kaupalla, olisin taas onnellinen pieni tyttö. Kellään ketään juuri kuollutta ameriikanserkkua?

Päivän yleisarvosana kuitenkin kiitettävä. On kiva olla just tässä just nyt.

Ei kommentteja: