Oi ihana toukokuu

Olo on kuin olisi päässyt lomalle. Tai voittanut lotossa. On viikonloppu. Makaan sängyllä bookwormin ja suklaajäätelön kanssa, odotan Poliisiopisto II:n alkamista ja nautin siitä, miltä ihmisen ikävöiminen tuntuu. Kaksi ja puoli vuorokautta vapautta. Ei kiire minnekään.

Samalla on kadonnut angsti ja ahdistus. Edelleen saan sydämentykytystä sanoista "luola", "veto", "ahdas" tai "köysi", mutta se ei liene vakavaa. Eilinen terapiakin meni mukavasti eikä täti yrittänyt edes väittää että mulla on paniikkihäiriö. Hienoa.

Päivä on ollut järkyttävän pitkä, samoin koko viikko. Olen hurjan ylpeä itsestäni monestakin syystä: olen ylittänyt itseni työssä jaksamisessa, luonut hyvän suhteen uuteen työkaveriin, varmasti saanut hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi... ja ennen kaikkea osannut olla varuillani väsymisen suhteen ja tunnustanut sekä itselleni että muille tuntemukset uupumisesta. Hyvä minä! Opin aina vain paremmin hyödyntämään sitä, että mulla on ehkä jotakuinkin maailman paras turvaverkko ja kaikki tukevat mua pyyteettä ja varauksetta. Kiitos siitä.

Olipa kertakaikkisen hauska nähdä tuulsia eilen... Oltiin tosi sosiaalisia :)... katsottiin kolmea eri hömppäkomediasarjaa (tosin vain neljä jaksoa frendejä), syötiin pizzaa ja suklaakeksejä, puhuttiin ehkä yhteensä kymmenen lausetta ja mentiin nuksumaan. Molemmat oli jossain määrin tööt.

Loppuun vielä muutama höpsötunteellinen onnenjee: JEE! JEE! JEE! (positiivinen asenne parantaa maailmaa, ihan oikeasti, koska se on osa maailmaa).