silmät on sillä sikkarassa ja pääkin on sillä tokkurassa

On jotenkin hassu olotila. Väsyttää mutta on kivaa, tylsistyttää mutta on kiire... Pelasin eilen bookwormia aivan liian myöhään. Lopuksi kävin ihanassa viileässä suihkussa ja ryömin Bill Brysonin kanssa peiton alle. On nimittäin ihan todella outoa nukkua yksin, tai siis vaan kirjan kanssa. Jännä miten vikkelään johonkin tottuu, vaikkapa hyyppään vuoteessaan.

Tämä päivä sujuu paljon hitaammin kuin eilinen. Eilen oli ensin aamu ja sitten kello olikin jo kaksi. Nyt olen ollut täällä vasta neljä tuntia, mutta tuntuu neljältätoista. En edes eilen saanut sitä rottahäkkiä siivottua vaan lusmusin bookwormin kanssa telkkarin ääressä, olin irtopoikkiväsynyt. Hieno aikeeni valmistaa peruna-naurispataa inkivääri-chili-fraichella ei toteutunut, söin sämpylän ja salaattia. Ensimmäinen omakasvattama chilini siis odottaa edelleen nauttimista.

Luin sunnuntain erikoismetrolehdestä, että 93 % Illustrerad Vetenskap -lehden lukijoista uskoo elänten tuntevan pelkoa, vihaa tai rakkautta.
Ensin suutuin. Jumalauta. Eläin tuntemassa vihaa? You have got to be kidding me. Eläin riutumassa menetetyn rakkauden vuoksi? Just joo.
Sitten mietin uudestaan. Eläin tuntemassa pelkoa? Totta kai. Hmm.

Ja lopulta mietin asian ihan alusta uudestaan. Mikäs se ihminen olikaan...
Onneksi kyseinen lehti ei kysynyt multa, ois tullut täydellinen syntax error.

Ja onneksi ei tarvitse työkseen ajatella, se on kauhean työlästä ja pää kuumenee.