Peräänkuulutan lähdekritiikkiä

Nyt meni hermo. Olen lukenut Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogia jo jonkin aikaa ja ollut varsin iloinen, että joku kirjoittaa luomusta, ekologisuudesta ja kemikaalien vaikutuksesta – sujuvasti. Blogia on ollut ilo lukea, olen oppinut paljon ja saanut ajatusten kipinöitä.
Aina välillä on tökännyt ja nyt tökkäsi taas. Joo, saa Eviran toimiakin kritisoida ja kyseenalaistaa, ei siinä mitään, mutta jos tietolähteenä käytetään yksittäisen, vihaisen ihmisen nettiin kirjoittamaa hengentuotosta (“Fuck Evira! Syökää paskanne”), olisi ehkä syytä hengittää pari kertaa syvään ennen kuin postaa itse asiasta.
Vaikka kyseessä on thairuokayrittäjä ja vaikka hän on niin perhanan fiksu, ettei käytä lisäaineita ruoassaan, se ei silti tarkoita, että hän olisi automaattisesti oikeassa ja häneen kohdistuvat toimenpiteet ovat tarpeetonta sortoa. Voi olla että näin on, mutta kun ei voi tietää. Noora kirjoittaa: “AArgh, haluan tietää miksei tämä yrittäjä saa myydä suomalaisille terveellistä ruokaa? Ehtikö kukaan testaamaan paikkaa ennen kuin EVIRA meni "sössimään" bisneksen?”
Koska Evira on pahuuden salaliitto suoraan perkeleestä ja vainoaa ihmisiä vain vainoamisen vuoksi? Koska Eviran naruja veteleekin syntinen lisäaineteollisuus?
Kyseessä siis on ollut kiista toimitilojen sopimattomuudesta elintarviketuotantoon, mikäli oikein ymmärrän, ja suomenkielisten tuoteselosteiden puutteesta. Olisiko Eviran pitänyt myöntää tälle yrittäjälle yksinoikeus poiketa lain vaatimuksista? Sori mussut, yhteiskunta ei kuitenkaan toimi ihan niin.
Ikävää, että yrittäjä joutui myymään firmansa. En kommentoi asiaa muuten, koska minun, tai kenenkään muunkaan, on mahdotonta tietää asioiden todellista laitaa saatavissa olevan tiedon pohjalta.
Koska Kemikaalicocktail jälleen kerran tuntuu höyryävän vain siksi, että on hienoa, kun puhdasta ja terveellistä sorretaan, kokonaistotuudesta viis, en taida jaksaa enää lukea koko blogia.