torstaina, kesäkuuta 28, 2007

Kun arkkipiispa puri pohkeesta

Oi, Johannes. Tuo keskikesän hedelmällisyysjuhla, valon ja elämän riemujuhla. Jouduin hylkäämään rakkaan perinteeni kaupunkijuhannuksesta ja suuntaamaan maaseudulle heinäpeltojen, aittojen ja villieläinten armoille. Ei ollut hyttysissä kyllin, ei, paarmatkin kohtelivat minua kaltoin. Kun se villisika lopulta ilmestyi häiritsemään krokettipeliämme, alkoi jo mennä usko.

Grillattiin Zusban, naton ja Hartsan kanssa. Juotiin cavaa, valkkaria ja kaljaakin, ja syötiin anoppiehdokkaan loisteliasta raparperipiirasta. Kuunneltiin peltojen yli kantautuvaa kännitappelua, huidottiin paarmoja krokettimailoilla ja saunottiin.

Tänään ostettiin sohva. Tai se samainen anoppihan sen osti, tattis vaan, ja se on aivan ihana. Kuukauden päästä se muuttaa kotiin. Laitan sitten kuvia. Voin kuitenkin kertoa, että se ei ole tämä, vaikka söpön vaaleanpunainen olikin:

KLIK!

2 kommenttia:

Henriikka kirjoitti...

Jos yhtään lohduttaa, niin niitä paarmoja oli Pälkäneelläkin. Villejä kärsäeläimiä ei näkynyt, mutta yksi lokki jätti sarjatulen jäljet mun jalkaan. Onneksi oli järvi vieressä. Kuikkakin vain katseli vierestä, eikä mitään sanonut.

san kirjoitti...

Hmm... Ei, ei kyllä lohduta :)