Mä olen onnellinen aika paljon. Erityisen hurjalta se tuntuu, kun miettii, miten ison osan elämästäni vietän jonkinasteisesti masentuneena. Olen silti onnellinen melkein joka päivä, sillai arjen helpolla tavalla. Levollinen.
Jotta jotenkin rajaisi näitä taviselämän simppeleitä onnentunteita, ajattelin nyt erityisesti sitä onnea, kun makaa selällään heinäkuisella nurmikolla. Jostain kantautuu vastaleikatun ruohon tuoksu ja aurinko paahtaa ihoa. Silloin tietää käyvänsä aurinkoenergialla. Ehkä se on se kaikki d-vitamiini :) Kohta on taas kesä!
"Tää on kaikille meille / uskonsa menettäneille - -"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti