Pitkästä aikaa aikaa

Terve vaan. Mulla on just sen verran tylsää ja väsyttävää että ajattelin muistaa tätäkin blogia välillä. Liian monta blogia, vanhat ja uskollisimmat helposti unohtuu. Tai ei unohdu, mutta eihän mun elämässä nykyään käsitöiden lisäksi tapahdu mitään muuta...
Uutena vuonna oltiin Tallinnassa.

Siellä oli kauhean tunnelmallista ja kaunista, taas kerran. Uudenvuodenpäivänä vaan yritti krapulanpoikanen hieman häiritä shoppailukuntoa. Sain mä silti farkkuhameen ja kauluspaitoja! Kyllä taas toimistolla kelpaa.
Koirani Piippo oli hoidossa. Musta sitä on mahtavaa seurata - miten leppoisalta elämä vaikuttaa, kun ei ole liian suurella aivokuormalla paiskattu. Karva kirsussa ei haittaa, jos alla on pehmeä sohva.

Eikä tarvii ottaa elämää liian vakavasti!

Oman asunnon lemmikkivahvuuteen liittyi Markun poika Marko:

Lauantaina juhlimme sitä, että pääsemme toolsista ja supernachosta eroon koko kevääksi. Tuli miksattua jos jonkinlaista drinkkiä illan mittaan ja aamulla kyllä huomasi juoneensa kaiken mahdollisen iloisesti sekaisin. Onneksi Zusba keitti kahvia ja tilasi pizzaa. Katselin dokumenttia juutalaisten koettelemuksista keskiajalla ja torkuin sohvalla. Kuten Keimo sanoi joskus 90-luvulla, krapula on siunattu olotila, siinä pääsee jotenkin lähemmäs totuutta.