Lapsiperhe-elämää, aivastuksia ja auto-onnea

uuuu88888888888888888888888888888888888888888888888888888 ng  hb
Ylläoleva kuvaa tilannetta hyvin :) Olin kirjoittanut pitkään viikostani au pairina siskon perheessä ja käännettyäni selkäni hetkeksi koko teksti oli kadonnut, korvattu ylläolevalla ja tallennettu luonnos.
Viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista epärealistista kommellusta ja sattumusta. Vai mitä sanotte siihen, että laina-auton avaimet katosivat isuessani keittiön pöydän ääressä? Joko heitin ne roskiin tai koira söi ne. Joka tapauksessa ne eivät ole päivien etsimisestä huolimatta ilmaantuneet.
Tai mitä mieltä olette siitä, että perheen auton sähköikkunat hajosivat ollessamme matkalla kohti rottanäyttelyä takakontti puolillaan juuripuunattuja rottaherroja? Tuloksena raju nuha ja sarjatuliaivastuksia.
Tai että au pair eksyi pimeään metsään tihkusateella ja sai rämpiä turhautuneena kumisaappaissaan ympyrää, kunnes onnistui suunnistamaan kotiin tarkkailemalla lentokoneen laskeutumissuuntaa?
Tai että au pair heräsi neljältä aamuyöllä, kun 37 kiloa jyhkeää urosschäferiä istui suoraan naamalle?
On ollut hienoa viettää paljon aikaa elämäni lasten kanssa. Koirienkin kanssa ollaan vietetty laatuaikaa (enkä nyt viittaa tällä siihen naamalleistumiseen). Kuitenkin koti-ikävä on kalvava ja Zusbaa ikävöin ihan liikuttavan paljon. Ensi yönä nukun omassa sängyssä oman Herra Vyötiäisen kanssa.