I'm feeling bluuuu

Tänä aamuna en oikein päässyt lähtemään töihin. Kello tuli yhdeksän enkä ollut vielä käynyt edes suihkussa. Puoli kymmeneltä katsoin kelloa että jahas, nyt pitäis olla siellä. Puoli 11 lopulta kävelin sisään toimistoon kuuntelemaan päivän saarnat. Ei vaan napannut tippaakaan, ajattelin ensin olla tulematta ollenkaan.

Tulin sit kuitenkin. Ensin sain moitteet siitä, etten ole tehnyt tarpeeksi näytteitä yhteen tutkimukseen kun on kerran enää 12 päivää aikaa! Ois tietty ollut kiva, että tästä aikarajasta oios kommunikoitu jo ennen räyhäämistä jotain. Oh well. Nyt ois kuulemma "korkea aika tsempata". Mä tsemppaan kohta paperiveitsellä, saatana.

Oon tässä sitten töihintulosta saakka selaillut työpaikkailmoituksia. Ja kerännyt tutkimusnäytteitä, ettei vaan jää määrä vajaaksi 12 päivän päästä. Kohta voisin jatkaa Kesyrotan hankinta ja hoito -oppaan kirjoittamista. Kaikkea sitä ihminen tekeekin paetakseen todellisuutta.

Totta puhuen, elämme raskaita aikoja. Pääasiassa olen iloinen tytö, mutta on monta pientä asiaa vaivaamassa. Työ ahdistaa. Työkaverin mies tekee kuolemaa. Rahat on loppu. Ulkona on kylmä, ja niin on sisälläkin. Olen repinyt viidestä sormenpäästä nahat niin että veri tirisee. Olen varma että tätä menoa ne arpeutuu.
Vaikeinta on koittaa tukea tota työkaveria, sen tilanne on jotenkin niin paska kuin vain voi kuvitella. Miten ihminen kestää täysipäisenä sen, kun kuulee toisen todennäköisesti kuolevan muutaman viikon sisällä? Mitä toisen kanssa puhuu? Nää on nyt miettinyt omaisuusjärjestelyjä ja sensellaisia. Kuulostaa kylmältä, mutta kai nekin asiat on mietittävä niin välttyy monelta. Vielä on toivoa että se mies pääsisi pääsiäisenä kotiin pariksi päiväksi - ehkä viimeistä kertaa. Miltä tuntuu lähteä kotoa, kun tietää, että tuskin enää palaa? Kun vetää himassa aamulla vaatteet päälle ja lähtee sairaalaan, miltä tuntuu valita vaatteita? Muut jää kaappiin ja kun laittaa kaapin kiinni, ei ehkä näe niitä vaatteita koskaan. Miltä tuntuu päästää koira viimeisen kerran pihalle?

Miltä tuntuu viimeisen kerran nukahtaa vaimonsa viereen?

Joskus tuntuu, että äkkikuolema on niin paljon parempi vaihtoehto.