Yleisön pyynnöstä

Hyvää huomenta, mussukkaiset. Olen ollut töissä niin kiireinen, että olen vallan laiminlyönyt teitä. Se johtui Tanskasta: Ollessani Kööpenhaminassa kirjoitin kolme metriä pitkän entryn ja juuri ennen sen valmistumista nukahdin läppärin päälle ja siitähän sitten loppui virta. Yh. Juuri kun olin kertonut miekkakalasta, artisokasta, pinaattiflanista, viinereistä, briejuustosta (jota oli kiekkoina aina sekä aamiais- että lounaspöydässä), flambeeratuista letuista, lohivodkapastasta, kuivatusta kookoksesta, hamppuoluesta ja ihanasta, ihanasta vadelmatuoremehusta. En ehkä aloita alusta, mutta siis että Tanskassa oli hyvää ruokaa. Sääli ettei Jasu ollut ravintoterapoimassa.

Ajettiin myös kartingia! Mad Finn, sanoivat mua. Se oli hauskaa ja sillä pääsi ihan kauhean lujaa. Sain kinkkuun mustelman ja istuminen teki kipeää, mutta ajoin kierroksen alle 49 sekunnin ja olin siitä iloinen.

Mutta kyllä mua väsytti kun tulin kotiin. Oli ihan vähän ihanaa käpertyä konvehtien ja partahyypiön kanssa kainaloitsemaan.

Töissä on ollut ihan älytöntä rumbaa. Olen lähestulkoon raunioina, mutta nautin siitä suuresti. Olen saanut paljon aikaan ja näyttänyt kyvykkyyteni - kehuja on tullut myös ulkopuolelta. Jesh. Pohjustan sitä palkankorotusvaatimusta *virn*

Torstaina on sitten se suuri uuden työkalun launch, jännittää vähän. Koko puhelun kulku muuttuu ja kesto about kolmin-nelinkertaistuu. Oon tänään tehnyt sellaisia scriptikäännöksiä, kun pitää olla valmiiksi muotoillut argumentit yleisimpiin mussutuksiin.
Ja me ollaan ekat koko EMEAssa jotka ottaa sen käyttöön! Tänne ja Ruotsiin tulee pitkin maailmaa ihmisiä tsemppaamaan ja hypettämään. Uujee.

Ja perjantaina aloittaa uusi ihminen, aluksi kolme päivää viikossa. Kolmikymppinen naishenkilö, oli haussa jo silloin kun toi nykyinen valittiin. Tää on kuulemma hyvinkin pedantti ihminen. Katsotaan, katsotaan.

Viikonloppuna oltiin suran siskolla Jyväskylässä. Oli leppoisaa - ja mä rakastan autolla matkustamista. Tehtiin ruokaa, katseltiin valokuvia ja mentiin oluellekin. Uppouduin kiehtovaan keskusteluun teatteriohjaajahippikääkän kanssa. Puhuttiin taiteesta, elämän nerokkuudesta ja ihmisen sokeudesta. Ja kauneudesta, mutta siitä olimme eri mieltä. Setä joi Camparia, minä join "Kinkku Pahana". Se oli imelää.

Matkakuume vaivaa. Katsomaan olmia luolaan, ja vielä hyvässä seurassa!

No niin Henska, nyt olen kirjoittanut.